Bakteerivaginoosi

Emätintulehdukset ovat naisten yleisimpiä gynekologisia vaivoja ja syitä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Bakteerivaginoosi on yleisin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla esiintyvistä emätintulehduksista. Oireiden syynä on useimmiten intiimialueen kohonnut pH-arvo, jonka seurauksena elimistössä olevien maitohappobakteerien määrä tyypillisesti vähentyy. Samanaikaisesti haitallisten, anaerobisten bakteerien lukumäärä emättimessä voi kasvaa jopa 1000-10 000 -kertaiseksi. Vaivan taustalla ei siis ole bakteeri- tai sukupuolitautitartunta vaikkakin runsas seksin harrastaminen voi jonkin verran kasvattaa tulehduksen todennäköisyyttä.

Syyt bakteeritasapainohäiriön taustalla ovat usein epäselviä. Useiden seksuaalikontaktien lisäksi esimerkiksi myös kondomin käyttämättömyys, pitkäkestoiset kuukautiset, alapään liiallinen pesu sekä antibiootti- tai penisilliinikuurit voivat vaikuttaa sen syntymiseen. Myös kuparikierukan käyttäjillä on havaittu esiintyvän keskimääräistä useammin bakteerivaginoosia.

Rakkaalla lapsella monta nimeä?

Bakteerivaginoosi (eli BV) tunnetaan myös usealla muulla nimellä: emättimen bakteeritasapainon häiriö, epäspesifi emätintulehdus ja sekabakteeritulehdus. Eri nimistä huolimatta kaikilla termeillä tarkoitetaan kuitenkin yhtä ja samaa terveysvaivaa. BV:tä kutsuttiin aiemmin myös nimellä Nonspecific vaginitis eli epäspesifinen vaginiitti - tämä nimitys on kuitenkin harhaanjohtava, sillä bakteerivaginoosin oireisiin ei liity vaginiittia eli limakalvon tulehdusta.

Bakteerivaginoosin tyypillisimpiä oireita ovat pahanhajuinen tai kalanhajuinen valkovuoto sekä lievä kutina alapäässä. Valkovuodon haju voi pahentua esimerkiksi yhdynnän jälkeen. Koostumukseltaan vuoto on yleensä tasaista ja sen väri voi vaihdella vaaleasta harmahtavaan. Vaiva voi olla myös täysin oireeton.

Mistä tunnistat bakteerivaginoosin?

• Valkovuoto haisee epämiellyttävältä, kalamaiselta
• Tasainen, vetinen, maitomainen tai harmahtava valkovuoto
• Lievä alapään kutina ja ärsytys

Muutokset emättimen hajussa, lisääntynyt valkovuoto ja kutina voivat viitata myös muihin intiimialueen tulehduksiin. Emätintulehduksen aiheuttajia ovat joko bakteerit, sienet tai virukset, joten samat valmisteet eivät sovellu kaikkien tulehdusten hoitoon.

Hiiva vai bakteerivaginoosi?

Mikäli alapää kutisee huomattavasti tai valkovuoto on runsasta, paksua ja kokkareista, voi kysymyksessä olla hiivatulehdus, joka on BV:n ohella yksi yleisimmistä emätintulehduksista. Se ei perinteisesti kuitenkaan aiheuta yhtä pahanhajuista vuotoa, ja sen oireisiin kuuluu lisäksi emättimen limakalvojen turvotus, punoitus ja kirvely. Myös haavaumia voi esiintyä runsaan kutinan seurauksena.

Voiko kyseessä olla jokin muu intiimialueen vaiva?

Muita samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa sytolyysi eli hapan valkovuoto sekä erilaiset vaginiitit. Sytolyysi tarkoittaa solujen hajoamista, ja on osa alapään normaalia puhdistusprosessia. Joskus valkovuodon happamuus aiheuttaa kuitenkin lievää kirvelyä tai kutinaa, joka tulkitaan usein virheellisesti infektioksi. Koska kyseessä ei ole tulehdus, sytolyysi vaatii harvoin hoitoa. Muita samankaltaisia oireita aiheuttavia syitä voivat olla esimerkiksi estrogeenin puutteesta johtuva, vaihdevuosien jälkeen esiintyvä atrofinen vaginiitti, aerobisen bakteerin kuten A-streptokokin aiheuttama DIV (deskvamoiva inflammatorinen vaginiitti) sekä erilaiset sukupuolitaudit.

Tarttuuko bakteerivaginoosi mieheen?

Koska kyseessä on emättimen bakteeritasapainon häiriö, ei sitä luonnollisesti esiinny miehillä. On siten erittäin epätodennäköistä, että sen oireet siirtyisivät miespuoliselle kumppanille. Tämän vuoksi miehen samanaikainen hoito ei yleensä ole tarpeen tulehduksen taltuttamiseksi. Mikäli miehellä esiintyy oireita, on kysymys todennäköisesti ennemminkin trikomoniaasista tai hiivatulehduksesta.

Bakteerivaginoosi todetaan yleensä pelkästään oireiden, erityisesti pahanhajuisen ja runsaan valkovuodon, perusteella. Tarvittaessa valkovuodon pH-arvo ja bakteerien lukumäärä voidaan kuitenkin tutkia diagnoosin varmistamiseksi emättimen happamuuden mittaavalla pikatestillä tai kaliumhydroksidi eli KOH-näytteellä. Bakteeritasapainon häiriö voidaan todeta myös gynekologisessa tutkimuksessa tai papa-kokeen kautta. Yleensä testin tekoon tai diagnoosiin ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä oireet ovat useimmiten varsin selvät tulehduksen ollessa raju. Miedoissa tapauksissa hoitoa ei taas välttämättä tarvita ollenkaan, eikä diagnoosin saaminen ole siksi oleellista.

Emätintulehduksen toteamiseksi on olemassa myös kotitestejä, joilla voi testata näytepuikon avulla, onko emättimen pH-arvo kohonnut, ja joiden mukana tulevan oirekaavion avulla voi varmistua siitä, ettei kyse ole bakteeritasapainohäiriön sijaan hiivasienestä, jonka hoito vaatii toisenlaisia valmisteita. Usein kotitestin tekeminen on kuitenkin tarpeetonta, sillä selkeiden, hoitoa vaativien oireiden tunnistaminen toisistaan on yleensä helppoa.

Lääkäriin on syytä kuitenkin hakeutua, mikäli oireita ovat lisäksi alavatsakivut, kuume, polttelu virtsatessa, haavat tai rakkulat sukuelimissä tai ylimääräinen verinen vuoto. Kyse voi tällöin olla jostakin muusta, mahdollisesti vakavammasta vaivasta.

Koska emättimen bakteerimäärä voi BV:n aikana nousta jopa 10 000 kertaiseksi, on lääkehoito paras keino varmistua siitä, että haitalliset bakteerit poistuvat elimistöstä kokonaan.

Flagyl on tehokas antibiootti bakteerivaginoosin hoitoon: lääkkeen sisältämä metronidatsoli lievittää kiusallisia oireita nopeasti ja palauttaa emättimen bakteerimäärän normaalille tasolle. Uudempi lääkevaihtoehto on emätintablettien muodossa annosteltava mikrobilääke dekvaliniumkloridi eli Fluomizin (toiselta nimeltään Donaxyl). Kolmas antibioottimuotoinen hoito on paikallisesti voiteena tai emätinpuikkona käytettävä klindamysiini (Dalacin).

Suun kautta otettava antibiootti voi olla emätinvoiteita ja puikkoja tehokkaampi hoitovaihtoehto etenkin silloin, kun emättimen bakteerien määrä on kohonnut erityisen suureksi.

Apteekeista on saatavilla myös ilman reseptiä saatavia, antibioottia sisältämättömiä valmisteita, jotka on suunniteltu palauttamaan emättimen mikrobit ja ph tasapainon alapäässä terveelle tasolle, kuten emätingeeli Gynevia tai maitohappobakteerivalmisteet, kuten Femiflor.

Bakteerivaginoosin itsehoito

Koska bakteerivaginoosi voi uusiutua helposti, voidaan oireiden ilmaantumista ehkäistä myös kotikonstein itsehoidon avulla:

• Pidä huolta henkilökohtaisesta hygieniastasi. Vältä kuitenkin liian tiheitä pesuja tai vahvojen pesuaineiden käyttöä.
• Vältä emätinhuuhtelua eli suihkuttamista suoraan emättimeen.
• Pyyhi aina edestä taaksepäin estääksesi peräsuolen bakteerien päätymisen emättimeen.
• Vältä turhaa pikkuhousunsuojien käyttöä sekä kiristäviä alusvaatteita.
• Käytä kondomia erityisesti uuden kumppanin kanssa, sillä sperma voi häiritä alapään bakteeritasapainoa.
• Vältä antibioottikuureja, jos vain mahdollista.
• Maitohappobakteerien avulla voidaan tukea emättimen luonnollista maitohappobakteeriflooraa. Löydät maitohappobakteereja sisältäviä valmisteita lähimmästä apteekistasi.
• Myös muista maitohappovalmisteista saattaa olla apua tulehdusten ennaltaehkäisyssä. Valmisteita voi kokeilla kuukautisten aikana, sillä bakteeritasapainon häiriön riski kasvaa erityisesti kuukautisten loppuvaiheessa.
• Pidä huolta terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta.

Joskus emätintulehdus ei parane hoidosta huolimatta tai uusiutuu jatkuvasti. Bakteerivaginoosi on yleensä vaaraton vaiva, mutta pitkään jatkuneiden, päivittäistä elämää häiritsevien oireiden takia kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin, jotta diagnoosista voidaan varmistua. Jos tulehduksia on toistuvasti hoidettu vääranlaisilla käsikauppatuotteilla, on vaivasta voinut tulla krooninen tämän seurauksena.

On todettu, että hoitamaton bakteerivaginoosi voi lisätä alttiutta sukupuolitautien, kuten herpeksen, papilloomaviruksen ja HIV:n tarttumiselle. Se voi lisäksi erityisesti lisätä riskiä raskausajan komplikaatioille.

Onko bakteerivaginoosi raskauden aikana vaarallinen?

Bakteerivaginoosi voi nostaa keskenmenon ja ennenaikaisen syntymän riskiä. Se voi myös altistaa kohdunsisäiselle tulehdukselle, ja voi pahimmillaan levitä sikiöön. Tämän vuoksi niin bakteerivaginoosi kuin kaikki muutkin emätintulehdukset kannattaa hoitaa jo raskauden alkuvaiheessa, viimeistään ennen 20.raskausviikkoa. Koska antibiootit voivat olla haitallisia sikiölle, paikallisesti käytettävät antibiootit ovat turvallisempi vaihtoehto raskauden aikana. Hoidon hyödyt ja haitat tulee kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti. Tehokkaan antibioottihoidon avulla voidaan varmistaa, että ennenaikaisen synnytyksen riski minimoituu ja emättimen haitallisista bakteereista päästään eroon kerralla.

Saako bakteerivaginoosilääkkeitä ilman reseptiä?

Koska tämä emätintulehdus hoidetaan tehokkaimmin antibiooteilla, tällaisia lääkkeitä ei ole mahdollista ostaa laillisesti ilman reseptiä. euroClinixin verkkoklinikan kautta vastaat tilauksen yhteydessä verkkokonsultaatiomme sisältämiin kysymyksiin terveydentilaasi koskien, sillä lääkärimme tulee aina arvioida terveydentilasi varmistaakseen lääkkeen soveltuvuuden käyttöösi ennen reseptin myöntämistä. Heillä on aina oikeus kieltäytyä reseptin kirjoittamisesta, jos toteavat valmisteen käyttöösi sopimattomaksi, vaivasi vaatii toisenlaista hoitoa tai paikan päällä tapahtuvaa lääkärin vastaanottokäyntiä.

Miten lääkkeet toimitetaan?

Kaikki tilaukset toimitetaan UPS:n express-kuljetuksena EU-alueella sijaitsevasta yhteistyöapteekistamme. Palvelun luottamuksellisuuden takaamiseksi lääke toimitetaan neutraalissa pakkauksessa, jossa mainitaan ainoastaan apteekkimme nimen mahdollista palautusta varten. Pakkauksesta ei käy ilmi paketin sisältö, eikä siinä ole euroClinixin nimeä tai logoa.